Jäähyväispäivitys

Marraskuu Sambiassa on ollut kokemuksena aivan loistava. On ollut mahtavaa saada näin hieno mahdollisuus päästä ulkomaille työharjoitteluun näkemään hieman maailman menoa.
Kiitämme tästä hienosta mahdollisuudesta Saria ja Miaa Huussi Ry:stä, sekä TREDUN johtohenkilöstöä.
Aikamme täällä alkaa olemaan jo lopussa, viimeinen ilta Lusaka Back packers:sissä ennen 28h lentomatkaa kotiin.
Tämä oli viimeinen blogipäivityksemme tältä reissulta, kiitos kaikille mukana olleille ja blogia seuranneille!

Terveisin Valtteri, Kimi, Joel, Eetu, Perttu ja Tommi

Viimine päivä

Juu elikkäs aamulla kun herättii hirveessä soijassa, oli kaikkien mieli jo edessä häämöttävässä 7 tunnin bussimatkassa Lusakaan . Ilmeet kerto kaiken mitä jengi aatteli. Eli ei todellakaa kiinnostanu lähtee istuskelee 7 tunniks bussii.

Tommin ja Pertun huoneen nimi. "mukava" niinku Perttu sano ja aivan syystä (ilmastointi)

Pertun ja Tommin aika hyvästellä Mukava

Lähtötunnelmissa

 Bussiasemalla meitä odotti paljon innoikkaita ihmisiä, jotka halusivat ostaa meille lipun mutta vakavin naamoin sanottii vaa et "we already have our tickets" ja käveltii
meidän bussille.

Bussiaseman reunamilla olevia kojuja

Lisää kojuja

Bussimatka alkaa

Kuljettajan lisäksi bussis oli yks toinen työhenkilö, meidän bussi-isäntämme. Hän kävi laittamassa ilmastoinnin päälle (thank god), toivotti vielä kaikille hyvää matkaa ja kysyi, haluisiko joku rukoilla. Kukaan ei kättään nostanut, joten hostimme rupesi rukoilemaan. En kuullut rukousta mutta kaiketi jotain että jumalan siunausta bussille että pääsemme kaikki turvallisesti Lusakaan. Gosbel-musiikki alkoi pauhaa ja bussi hurahti liikkeelle. Meitsi ja Tammine laitettii napit korville ja ruvettii kuuntelee omaa musiikkii.
  Silloin tällöin sitä sattui nukahtaa, mutta suurin aika ajasta kävi kelaillessa menneen kuukauden tapahtumii ja kattellessa vähä maisemii.

Ohimennen sattu tomone silää. Mikä lie tietyömaa

Mazabukan yliopisto

Saavuttiin Lusakaan noin puol neljän maissa ja taksi sähläilyjen jälkeen pääsimme hotellille jättämään kamat ja syömään aina niin hyviä Bacon Cheese-burgereita. Syömisen jälken lähdime käymään viimeisellä shoppailukierroksella Levy-kauppakeskuksessa. Palasimme hotellilla ja pääsimme suihkuun. Siitä ilta alkoi muodostua tavalliseen tapaan, nesteitä nauttien ja biljardia pelaten.

Lusaka Backpackers näyttää yhtä hyvältä kuin kuukauden takaisissa muistoissa.

Maistellessa Lusaka backpackersin
kuuluisia hamppareita.

Tämä on ollut aivan mahtava kokemus, päätös ei taatusti kaduta ketään ja kokemukset aivan ylivertaisia, mistään ei tule löytymään samanlaista. Paikalliset ihmiset ja paikalliset tavat ovat täysin erilaisia kuin Suomessa, kaikin puolin positiivisesti todellakin. We embrace Zambia <3

Text by Eetu & Joel

Torilla, museossa ja grillausta

SUNNUNTAI

Hotellin pihalla on paljon
mangopuita

Mangoja

Lauantain Choben reissun jälkeen sunnuntai meni lepäillessä hotellilla. Kuvailin hiukan hotellin pihan mangopuita. Hotellilla on aika suuri piha-alue, jossa on paljon mangopuita. Mangoja putoileekin puista jatkuvasti ja aina joku kiirehtii niitä hakemaan. 

Mangot on sairaan hyviä

Mangot ovat myös norsujen suurta herkkua ja norsut tulevatkin Zimbabwen puolelta joka ilta 7-8 aikaan hakemaan täältä Sambian puolelta mangoja. Läheisillä teillä on varoituskylttejä että varokaa norsuja ja tiettyjä reittejä ei illalla kannata käyttää jos haluaa päästä perille ilman odottelua.

MAANANTAI

Pyörimme kaupungilla hiukan shoppailemassa ja tutustumassa paikkoihin. Kävimme myös bussiasemalla yrittämässä ostaa lippuja, mutta niitähän ei tietenkään myydä kuin päivää ennemmin. No tulipa käppäiltyä. Maanantai oli todella lämmin päivä. Hotellin johtaja kertoi lämpötilan olevan 45 astetta ja se kyllä huomattiin bussiasemakäynnillä. Jossain kohdissa asfalttikin oli "sulanut" ja kuoriintunut pois, kun rekat olivat kääntyneet.

Flamboyant puut ovat todella kauniita

TIISTAI

Lähdimme heti aamusta Tommin kanssa torille. Tai krääsän myyntikojuja ne paremminkin ovat. Turisteille kaupataan käsintehtyjä puuesineitä, kankaita ja vaatteita yms ja tietenkin aina "good price for you my friend". Torimyyjät valmistavat tuotteitaan paikanpäällä ja kojujen ympärillä onkin aika kuhina. Yhdestä kojusta silmään pisti Calabash-vesisäiliö, joita täällä on ennen käytetty, ja varmaankin nykyäänkin, veden kantamiseen. Se on kasvi joka kasvaa samaan tapaan kuin kurpitsa. Astia itse on erittäin kevyt. Materiaalina sen paino vastasi suunnilleen styroksin painoa.

Reiän porausta

Calabash vesisäiliö

Tuoli, jonka voi purkaa
kahdeksi "laudaksi"

Matkalla torille näkyi
revontulia :)

Kauppoja

Illalla pidimme pienimuotoiset läksiäiset barbecue-illan muodossa. Kutsuimme paikalle myös pari paikallista kaveria Philipin ja Jimin. Kokkailimme sipuli-sieni-pekoni-tuorejuustotäytettyjä paprikoita, sipuli-sieni-vuohenjuusto ja -sinihomejuustotäytteisiä herkkusieniä, paistettuja lohkoperunoita ja porkkanoita sekä naudanlihapihvejä. Kyllä oli hyvää! Philip ja Jim tykkäsivät myös kovasti ja kyselivät reseptejä. He halusivat välttämättä ruuan päätteeksi tiskata mikä oli tosi mukava ele heiltä. Ilta oli tosi mukava ja oli kiva heittää hyvästit tällä tavalla Philipille ja Jimille.

Paistinperunojen ja porkkanoiden esikeittoa

Keittiössä kokatessa lämpötila oli ainakin 60C

Philip ja Jim halusivat
tiskata

Chef Lö Cuisine

KESKIVIIKKO

Lähdimme aamusta Tommin kanssa ostamaan lippuja torstai-aamun bussiin Lusakaan. Saimme liput tällä kertaa hienosti ostettua ja jatkoimme matkaamme Livingstonen museoon. Museossa oli kerrottu mm. alueen historiallisista löydöistä. Oma osastonsa oli lisäksi David Livingstonen tutkimusretkille. Nyt aletaan sitten pakkaamaan huomista lähtöä varten.

Rambo

Kaikki tienvarsimainokset on maalattuja

Kojuja bussiaseman lähellä

Bussilippuja ostamassa Mazhandun myymälästä

Pieneläinten saalistamiseen tarkoitetut bola-kivet

Hyvät kyydit

Orjien ruodussapito välineitä

Mr. H.M.Stanley

David Livingstonen vehkeitä

Auringonlasku hotellin
altaalla

Työturvallisuus vieressä
pitseriassa

Lauantai 22.11.2014

Hyvä otsikko.

Aamuherätys klo 6:00 ja niinkun aina, ikinä ei jaksa herätä kun kello soi joten pitihän sitä torkuttaa vartilla... Nojoo Philip tuli hakeen 6:30 siitä lähettiin ajeleen Botswanaa kohti vähän väsyneenä mutta hyvillä mielin. Ajomatka Zambian ja Botswanan rajalle kesti noin 50min jossa teimme passien ja viisumien tarkistuksen.

Rajan ylitys veneellä Botswanan puolelle.

Reissu Botswanassa voi alkaa! Hyppäsimme rajalla moottoriveneeseen joka vei meidät Botswanan puolelle, sielä seisoskelimme ja odottelimme kunnes paikallinen opas tuli hakemaan meitä, hyppäsimme minibussiin ja lähdimme ajamaan Botswanan passien tarkistukseen, kun passimme oli tarkistettu jouduimme pesemään kengänpohjamme betonisessa altaassa, koska sillä yritettiin torjua hullunlehmäntaudin leviämistä. Sitten lähdimme reissun järjestäjän päämajaa kohti jossa nautimme pienimuotoisen aamupalan: kahvia, teetä, hedelmiä, leipää ja muffinssia. Saatuamme syötyä opas huikkasin meille ja 10 muulle samalle reissulle lähteneelle turistille että paatti on valmis lähtemään vesille!

Krokotiili hauto munia.

''hei! tuola se puhelin on!''

Vene saatiin vesille ja oppaamme/kuski kertoi sääntöjä mitä ei saa tehä sekä mitä saa ja että menisimme ensin tekemään check innin jonka jälkeen lähdemme menemään jokea eteenpäin. Matkalla tuli kaikenlaisia eläimiä, lintuja, krokotiilejä, hippoja... Venematka oli mukava mutta sekin päättyi ja seuraavana oli vuorossa lounas jossa oli kanaa, riisiä, jauhelihalaatikkoa, salaattia ja jälkkärinä juustokakkua sekä kahvia. Lounaan jälkeen oli safarin vuoro, hyppäsimme autoon ja lähdimme 10min ajomatkanpäässä olevaan safaripuistoon ja niinkuin tässäkin oppaamme kävi tekemässä safarin portilla check innin että pääsisimme sisälle puistoon. Sisällä puistossa olimme ajaneet jo jonkin aikaa ja katselleet maisemia kunnes vieressä kolahti ihan kuin joku joka tavara olisi pudonnut raudanpäälle, kattelin taakse ja huomasin ''oho kappas mun puhelin'' noo siinä huusin kuskille että voisko se pysähtyy ja pakitella vähän että saatais noukittua puhelin joka putosi hiekkatielle. Jo toinen kerta kun pudotin puhelimen...

Loppu safari meni mukavissa merkeissä, lähdimme takaisin rajaa kohti ja matka hotellille voi alkaa tietenkin teimme ensin passitarkastukset. Hotellille päästyämme vähän kuudenjälkeen otimme loppuillan rauhassa altaalla istuen ja uni tulikin jo hyvissä ajoin.

Norsut juomassa vettä.

Safari check in portti.

Norsujen etuajo-oikeus.

Ihan vaa maisemakuva.

Paaljon norsuja.

21.10. Perjantai. Hotellilla laiskottelua

Kerrankin saimme nukkua pitkään. Heräsimmme yhdeksän aikoihin ja aamusta Tommi ja Perttu lähtivät paikalliselle torille tarkastelemaan tarjontaa. Torilta Tommi bongasi bongorummut. 

 Tällä välin lähdimme käymään vaatekaupoilla Shoprightin kauppakeskuksessa PEP nimisessä vaatekaupassa Eetun ja Joelin kanssa. Kimi jäi nukkumaan hotellille. Sambialaiset ihmiset ovat todella pieniä, sillä suurin kenkäkoko PEP:issä oli 44 sekä suurin paidan koko oli XL, mitkä eivät tälläiselle suomalaiselle ruipelolle mahdu.
   Tämän jälkeen kävimme Kubu cafessa maistelemassa kana wrapit ja kahvi pirtelöt.

Shopright ostoskeskus tien toisella puolella

Loppupäivä menikin sitten biljardia pelatessa ja internetissä sluibailussa hotellilla. Juomia ei pahemmin maisteltu, koska huomenna olisi luvassa aikainen herätys, sillä olisimme lähdössä Botswanan puolelle safarille.

Keskiviikko ja torstai-päivät. Radiohaastattelua ja työn luovutus

KESKIVIIKKO

Keskiviikkona aloitimme työt maalaamisella ja pintavalulla. Pojat rupesivat maalaamaan ja minä ja Tommi siivosimme vessan sisäpuolen valua varten. Pintavalu tehtiin taas maakostealla betonilla. Tavarat lattialle, tasoittelua ja sen jälkeen tampataan tasaiseksi lankunpätkällä.

Kattopellin puukotus

Kyllä hymyilyttää

Pojat maalaa

Reikien teko peltiin naulalla

Tuuletusviemärin asennusta

Tuuletusviemäri paikallaan

Välissä teimme tuuletusviemärin kompostisäiliöistä katon läpi. Kattopelliin reikä tehtiin ensin naulalla ja vasaralla tehden naulalla reikiä noin 5mm välein kattopeltiin, jonka jälkeen haettiin jostakin keittiöveitsi ja viimeisteltiin reiän avartaminen. Stronger hyökkäsi tämän jälkeen katolle ja ujutti tuuletusviemäriputken alas läpivientireiästä. Putken päähän asennettiin kärpäs-, sade- ja ötökkäsuojaksi bitumilla käsitelty suoja. Pojat maalasivat kuivakäymälän valkoiseksi yläosastaan ja alaosa maalattiin bitumimaalilla.

Stronger asentaa hyönteissuojaa

Bitumimaalin tehtävä on pitää isommat ja pienemmät ötökät poissa wc-tiloista. Tämän jälkeen pojat alkoivat tehdä säiliöiden tyhjennysaukkojen karmeja ja ovia. Ovet ja karmit tehtiin valumuottien jämistä ja kuormalavojen purkutavarasta. Oviin asennettiin muovikalvo sisäpuolelle, jonka jälkeen ovet naulattiin paikalleen. Tämän jälkeen lopullinen sinetöinti tehtiin vielä muurauslaastilla ja koko 

Hapis työstää säiliönovea

Hapis työstää säiliönovea

Säiliön oven asennusta

Säiliönoven sinetöintiä

Säiliöoven sinetöinti

komeus kruunattiin bitumimaalilla. Oven täytyy olla tiivis, jotta kaikki oravaa pienemmät eläimet pysyvät ulkona ja tavara sisäpuolella. Oven tiiveydellä varmistetaan myös kompostoinnin onnistuminen ja oikeanlainen ilmanvaihto. Ilman kuuluu tulla sisään "pöntöstä" ja mennä ulos tuuletusviemäriputkesta. Tässäkin kohteessa käymälän ovi on velvoitettu asiakkaan tehtäväksi. YCTC:n käymälä on siis meidän puolestamme nyt valmista!

Ovea vaille valmis!

Työpäivän päätteeksi koulun johtaja esitteli meille koulua. Hän kertoi hieman koulun ansaintapolitiikasta eli kaikki tavara mitä koululla tehdään myydään ja tulot käytetään uusiin materiaaleihin, koulukirjoihin yms. Aloitimme kierroksen koulun kanalasta.

Kanalan tipuja

Puupuolen koneita

Kalusteita puupuolella

Täällä kasvatettavat kanat myydään kokonaisina broilereina kauppoihin. Puuosastolla oli aika sekamelska. Tästä huolimatta osastolla rakennettiin todella komeita kaapistoja sänkyjä, ovia, lipastoja, pöytiä, senkkejä ym. Vierailimme myös putkiosastolla, sähköosastolla, IT-osastolla, catering-osastolla, vaatetusosastolla ja rakennusosastolla. Muiden osastojen tilat olivat sisätiloissa, mutta rakennusosaston tilat olivat ulkopuolella olevassa katoksessa.

Vaatetusosasto

Catering-osasto

Sähköosasto

Aurinkokeitin YCTC:llä

TORSTAI

Tälle päivälle ohjelmassa oli District Councilorin tapaaminen, radiohaastattelu ja Ngwenyan kuivakäymälän luovutus. Tapaaminen Andrewn kanssa oli sovittu puoliysiksi. Andrew kuitenkin soitteli jo aamusta ja aikaisti lähtöä kello kahdeksaksi. Täällä tuntuu olevan nuo aikataulumuutokset aina ylivoimaisia. Olimme nimittäin tilanneet aamupalat alkuperäisen aikataulun mukaan mutta sen vaihtaminen aikaisemmaksi ei onnistukaan ihan noin vain. Saimme kuitenkin aamupalat syötyä ennen Andrewn tuloa.

DC:n virastotalo

Tommi, DC ja Perttu

Andrewn tullessa selvisi että District Counciloria (DC) menevätkin tapaamaan vain minä ja Tommi. No pojat jäivät odottelemaan uutta hakua hotellille kun me Tommin ja Andrewn kanssa lähdimme. Puolen tuntia odoteltuamme DC:n konttorilla hän saapui. Kerroimme hänelle hankkeestamme ja muuten matkastamme. Heppu oli kerrassaan mainio tyyppi ja pirun iso pamppu täällä. DC on presidentin nimittämä virkamies, joka johtaa tämän alueen districtiä eli Suomessa lähimpänä nimityksenä olisi varmaankin lääni. Sovimme DC:n kanssa että hän tulee myös puhumaan Ngwenyan vessan luovutukseen.

Ajelimme Andrewn pololla kaupungintalolle, jossa meidän oli määrä tavata Town Clerk, joka täällä vastaa kaupunginjohtajaa. Hänelle oli kuitenkin tullut äkillinen meno, joten siirryimme tapaamaan muita virkamiehiä. Tapasimme kaupungin suunnittelupäällikköä, matkailujohtajaa ja josjonkinlaista isoa johtajaa. Kaikille heille kerroimme keitä olemme ja miksi olemme täällä. Jokaiselle projektimme oli tuttu ja jokaiselta saimme isoja kiitoksia ja kehuja siitä miten hienoa on että olemme täällä.

Kaupungintalolta lähdimme hakemaan poikia ja ajelimme heidän kanssaan radiolle. Haastattelu oli tarkoitus tehdä vain pojille, mutta pääsimme mekin Tommin kanssa osallistumaan. Haastattelija kyseli pojilta mitä olemme tykänneet Sambiasta ja kuinka kauan olemme täällä olleet sekä muita yleisiä kysymyksiä.

Pojat radiohaastattelussa

Tommi ja Perttu radiohaastattelussa

Taisi poikia hieman jännittää kun vastaukset olivat perisuomalaiseen tyyliin hieman niukkoja :) Haastattelun lopuksi olimme sopineet poikien kanssa että huudamme yhteen ääneen suomeksi: TERVEISIÄ ÄIDILLE! Ja näin tehtiin, myös radiojuontaja yritti osallistua tervehdykseen sen minkä pystyi. Tämän jälkeen radiossa piti soida Kaveri Specialin kipale Pikajuna. Bändi on veljeni bändi, joka soittaa 70-lukulaista afrikkalaista musiikkia suomeksi laulettuna. Biisin soittaminen ei kuitenkaan onnistunut kun levyn koneelle ladannut tyyppi oli joutunut sairaalaan eikä sitä löydetty tietokoneelta vaikka useampikin ihminen sitä sieltä kaivoi. Levyä luvattiin kuitenkin soittaa kun se vain saadaan koneelta ulos!

Studiolta jatkoimme matkaamme Ngwenyaan. Siellä vastassa olivat rakennusporukan kaverit Mr. True, Stronger ja Gift ja muu jengi. Lahjoitimme heille kaikki työvaatteemme, turvakenkämme ja ylimääräiset paitamme sekä kaikki ylijääneet suojalasit, timpurin kynät, earit, hengityssuojat ja työhanskat. Annoimme pojille myös Tredun mainoslakit, kyniä ja tusseja. Ilmeistä ja innostuksesta päätellen tavarat tulivat todelliseen tarpeeseen, oli mahtavaa nähdä se ilo äijien silmillä ja itse tuntea antamisen ilo!

Vaatteiden luovutus rakennusporukalle

Koko rakennusporukka

DC:n saapuessa paikalle siirryimme kuivakäymälä luokse, jossa esittelimme käymälää sekä kyläläisille että tietenkin DC:lle. Hän oli erittäin otettu kun kuuli että käymälä oli rakennettu vain viidessä päivässä. Tämän jälkeen olivat vuorossa puheet. Ensin puheen piti Andrew. Minä jatkoin ja Tommi peesasi. Tämän jälkeen puheen pitivät vielä yksi kylän naisista ja DC. DC:n puhe oli taas ylistävä ja kiittelevä. Mr. True tulkkasi nyanjan ja englannin välillä. Paikalla oli myös Zambia Times ja Zambia Daily Newsin edustaja tekemässä juttua lauantain lehteen. Katsotaan minkälainen tarina tulee.

DC tarkastaa vessaa

DC pitää puhetta

Tilaisuuden jälkeen jäimme odottelemaan kyytiä Mr. Tuen talon eteen ja juttelemaan rakennusporukan kanssa. Mr. True esitteli pihassaan olevia laitteita: murskain ja harkonvalukone. Mielenkiintoisia vempaimia ja itsetehtyjä. Mr. True kertoi myös suunnitelmistaan aloittaa palstan viljelyn läheisen joen varressa jossa hän aikoi käyttää lannoitteena omasta kompostikäymälästä saamaansa lannoitetta.

Kiven ja lasinmurskain

Harkkovalukone

Asenteet täälä sitä kohtaan että käytettäisiin kompostikäymälän jätettä lannoitteena ovat tietyin paikoin vielä hyvin vastakkaisia, koska tietoa asiasta ei ole. Luullaan että kasveista kasvaa "sitä itseään". Kysyimme vielä Mr. Truelta olivatko lapset leikkineet tekemällämme mölkky-pelillä. Oli aivan mahtavaa kuulla että lapset olivat omaksuneet pelin ja pelasivat sitä kuulemma joka päivä! Tapasimme myös täällä kaupungilla Tommin kanssa pari torimyyjää, jotka tunnistivat meidät telkkarista :) He olivat kotoisin Ngwenyasta ja hekin tiesivät että kylän lapset olivat oppineet uuden pelin ja olivat itsekin kokeilleet! Mahtavaa!!!